Johan Ivarssonin arkun ryöstö

Historiankirjoissa tuntemattomampi tarina on Johan Ivarssonin (n 1635 - n 1692) matka-arkun katoaminen. Lapveden käräjillä käsiteltiin lokakuussa 1676 outoa tapausta, jossa arkku sisältöineen katosi hevosmiehen kärryistä.

"Då förekom Borgaren i Willmanstrandh, Oloff Borgare, och oppå Befallningzman:s i Cuopio, Johan Ifwarssons wägna ahnmälte, huruledes han, nästförledne Sommar haf:t bortmist sin Karp el:r Kista, den Nils Anderss: Bengtinen i Piutula by, har antagit?, att för lego, ifrå Wijborgh till Lapstrandh framföra. Uthj huilken Kista el:r Karp hadhe warit en ny, fijn, swart klädes klädningh, 20 RB: in specie, och en hoop andre saker, effter dhe skuhl som inlades, till en summa aff 272 D:r 29 ö: K:m:t. Föregifwandes ben:de Bengtinen, som skulle samma karp wara af hans kärra bortstulen, om en eftter, då han sin häst skall hafwa fordrats. Sökiandes altså dhe ombetrodde sakeren igen af? Bengtinen. denne Bengtinen tillstodh, huruledes förber:de Befallningman sadhe i Wijborgh begt honom, att framföra den förbe:de karpen till Willmanstrandh. Och att, nån hanlw?dh hadhe kommit till Kaupeins Torp, på Torikala Mal? och werkat låtha sin häst där påsta; är karpen, som blef faststånd på kärren, bortstulen, widh dedh han, Nils, som senaast? wara inne i stugun. Och sedan samma Karp sadhe i 6. wekor borta warit, sok:n ber:de Kaupeins enkia? skola h?kudh, att hon hadhe Karpen igen funnit, på andre sijden allmänne wägen, där hon sågh sönder skuren, öppen och största delen af dhe därinne worande saker bortstulna. Framhafuandes nu samma Karp som war medh knijft sönderskuren kringh om låset. Nu såsom förb:de Kaupeins enkia föregifwes liggia i Sötesängh och således icke kom fåås för Rätten; altså afsades, eftter Nembdens omdöme."

Edelliskesänä oli Johan Ivarsson antanut Niilo Antinpoika Penttiselle hevoskyydillä kuljetettavaksi matka-arkkunsa Viipurista Lappeenrantaan. Lukitussa arkussa oli ollut upouusi musta kaapu, käteistä rahaa ja arvopapereita – yhteensä 272 kuparitaalerin ja 29 äyrin arvosta. Penttinen oli yöpynyt matkallaan Torikkalassa Kauppisen torpassa. Penttinen selitti jonkun kulkumiehen lepuuttaneen hevostaan pihalla sillä välin, kun hän itse oli tuvassa, minkä aikana kärryihin sidottu matka-arkku oli kadonnut. Matka-arkku löytyi rikottuna kuusi viikkoa myöhemmin kauempaa tien toiselta puolen, mutta arkun löytäjää, torpan leskivaimoa ei saatu oikeuden kuultavaksi sairauden takia.

Penttinen määrättiin kustantamaan vastaavat kadonneet tavarat tai maksamaan niiden jälleenhankinta-arvon. Huomattavalla summalla olisi hankkinut aika suuren tilan, jota Penttinen ei ymmärrettävästi halunnut maksaa.

Juttua käsiteltiin käräjillä moneen otteeseen ja joka kerralla juttuun kiharoitui uusia todistajia, syytettyjä, kuulusteltavia, Todistusaineistoina mukana olleiden kertomukset sekoittuivat kuulopuheisiin ja syytetty toisensa perään löysi jonkin toisen, joka vakuutti syyttömyyttään, mutta tiesi kuulleensa jonkin toisen sotkeutuneen juttuun.

Juttua käsiteltiin toista kymmentä vuotta, eikä lopulta vastuunkantajaa saatu selville. 

Johan Ivarsson kuoli viimeistään 1692.