Niuvanniemi 

Fagernäsin kartano Helena Westlingin maalaamana. Paikkala: Pappi, lukkari, talonpoika.

Niuvanniemi eli Fagernäs oli vehmasta maaseutua muutama kilometri nykyisen Kuopion keskustan pohjoispuolella Kuopionniemellä. Kuvankauniisiin maisemiin asettui rajapäällikkö Johan Larsson (Argillander) asumaan 1600-luvun alussa. Hänen omistuksessa oli nykyisten Savilahden ja Niuvanniemen lisäksi tiluksia kauas Muuruvedelle ja Nilsiään – silloisen Täyssinän rauhan rajalle saakka. Johan Larsson osallistui rajatoimituksiin ja rajamerkkien kaivertamiseen. Merkkejä löytyy kallioon hakattuna Savostakin, lähimmät Pisavuorella Nilsiässä, Ohtaansalmella ja Tiilikkajärvellä.

Kuopio henkikirja 1639. KA http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12282087

Suuri maaomaisuus päätyi vanhimpien poikien omistukseen.

Iivar Johansson asettui Savisaareen, Anders Johansson Niuvanniemeen. Yllä olevasta henkikirjaotteesta huomataan Iivarin elävien määrän olevan hieman suurempi.

Anders oli sotilaana ratsumestari Georg Freudenfeldtin komppaniassa ja yleni kapteeniksi. Hänen perillisistään kerrotaan enemmän toisessa jutussa. Tilanpitoa jatkoi kuitenkin Kustaa Antinpoika.

Kesäkäräjillä 1687  käytiin riitaa Niuvanniemen omistuksesta: vanhempi veli Anders Andersson vaati itselleen tilaa, jota nuorempi veli Gustaf Andersson oli jo tovin aikaa isännöinyt. Kustaa totesi oikeuden istunnossa, että hänen kunnioitettu kapteeni-isävainajansa oli tehnyt vanhimman pojan perinnöttömäksi ja esitti väitteensä tueksi allekirjoitetun kirjeen. Oikeudessa mukana olleet käskynhaltija Juhana Iivarinpoika ja kappalainen Heikki Muona kuitenkin totesivat, ettei kirje isän ja pojan välisenä hallintaoikeudellisena sopimuksena pätisi isän elinaikaa pidemmälle, joten tila kuuluu laillisesti vanhimmalle pojalle. Niinpä oikeus totesi tilan kuuluvan Antille. Oikeuden selvittely ei ollut tarkalleen ottaen perinnönjako (kuten Paikkalan kirja väittää), vaan perintöoikeuden piiriin kuulunut riita tilan hallinnasta Antin ja Kustaan välillä.

Henkikirjojen perusteella Antti Antinpoika ei kuitenkaan ottanut tilaa haltuunsa, eikä Anttia löydy mistään muualtakaan Kuopion seudulta. Ehkä hän sai vapautuksen henkirahan maksamisesta. Paikkalan mukaan kapteeni Antilla oli aviottomia lapsia. Kun henkikirjoihin on säntillisesti merkitty kunnioitettu isä puolisoineen, mutta ei poikaa, syntyy vaikutelma virhetulkinnasta: aviottomia lapsia saattoikin syntyä Antti-pojalle eikä kapteeni-isälle. Tätä tukee ainakin yksi käräjäjuttu 9.1.1662, jossa Anttia syytettiin pelehtimisestä Marketta Simontytär Kolarin kanssa.

Kuopion käräjät 6.2.1728. KA http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24196997.

"Dhet påstår wäll Erland Skopa ifrån Safwilax, at dess yngre faderbroders Gustaf Andersons son Johan Skopa, måtte till honom afstå dess faders Anders Anderssons Börde hemman om 1 1/4 Skuls? I Niufwaniemi By, hwilket berörde dess faders medelst denna Rätte domb de Dato dh:n 13.etc. Junii 1687. Den han nu in originali upwijste?, såsom äldre Brodern blifwit tillafekiändt?, emot den Lössn som owäldemän skulle pröfwa det wärt wara, inlefwererandes jemwäll Erland en Specification uppå någon löös egendomb, som eftter dess faders död skall hoos Johans fader qwarlämnats, hwarföre han äfwen af Johan fordrans ärsättning; doch som Erlands fader medelsten emellan honom och Johans fader med begges deras namns underskrift uprättad och af Cappellanen Johan Argillander, Anders Julkunen, Olof Lund och Erich Turkulainen såsom wittnen under attesterad skriftels. förening de Dato dh:n 21. Januarii 1688. Sin pratention till hemmanet dess Broder Gustaf emot 50. dal. skuld: uplåtit, hwilka pengar af Johan påstås wara betalta, som han och nu producerade Anders Anderssons quittence under dh:n 21. Februarii 1689 uppå en Post af 23. Caph:n spannmåhl, tillståendes och Erland, att hans fader, hwilken för mehr än 20. åhr sedan genom döden afgådt, längst för sin död skilde sig ifrån Gustaf, hwar af är att sluta, att eij någon hans egendomb hoos Gustaf kunnat qwarlämnas. Erlt så pröfwar Rätten skiäligt Erlands pratention till hemmanet att uphäfwa, och den öfriga hans fordran den lösa egendomen berörande, hwar å han, sedan faderens död, eij förr än nu så längt eftter åth något påtahl giort, I förmågo af Kongl. Maij:ts nådigsta förordning af dh:n 10. Decembr, 1629 för förtagad att ansee?."

Kuopion talvikäräjillä 1728 selviää Niuvanniemen omistuksen siirtymisestä yksityiskohtaisempaa tietoa. Antin poika Erland Skopa kaipaa Niuvanniemeä isännöineeltä Juho Kustaanpojalta tilan palauttamista hänelle (oikeuden päätöksen 1687 mukaisesti) ja esittää vielä listan isänsä jäämistöstä (mikä viittaa Antin eläessään asuneen ainakin jonkin aikaa Niuvanniemellä).

Oikeus saa tutkittavakseen Kustaan ja Antti Antinpojan 16.6.1688 allekirjoittaman paperin, jossa Kustaa ja Antti Antin pojat ovat sopineet Antille maksettavasta korvauksesta. Kun paperin todistajina on liuta luotettavia miehiä, kappalainen Johan Argillander, Anders Julkunen, Olof Lund ja Erich Turkulainen, ja lisänä vielä Antin 21.2.1689 viljana kuittaama 50 taalerin summa, jolla hän luopuu vuotuisesta elatuksestaan, ei käräjäoikeus voi taipua Erlandin vaatimuksiin. Oikeus toteaa Erlandin omiin sanoihin viitaten Kustaan ja Antin teiden eronneen jo vuosia ennen Antin poismenoa, jolloin mitään irtainta omaisuuttakaan ei ole voinut Kustaan huoneisiin jäädä.

Niuvanniemi siirtyi siis Anders Johanssonilta toiseksi vanhimmalle pojalle Kustaalle, ja häneltä pojalleen Johan Gustafssonille.

Kustaa Skopa (n 1650 – ennen 1721) eli Gustaf Andersson isännöi Niuvanniemeä perintökiistojen ratkettua. Hän hallitsi tiluksiaan lujalla otteella ja ilmeisesti pystyi laajentamaankin omistuksiaan kapteenin tapaan. Käräjäkirjat pursuavat kiistoja milloin pikkuruisten saarten omistuksesta tai kaukaisten suoniittyjen käytöstä, milloin Niuvanniemen torpan luvattomasta metsänhakkuusta tai asumisoikeudesta kartanon mailla.

Kustaalla oli kaksi poikaa, Juho Skopa (n 1676 – 1734) ja Eerik Skopa (1683 – 1764), jotka jakoivat isänsä perinnön puoliksi. Veljeksille tuli kuitenkin riitaa peltotilkkujen käytöstä – Eerik syytti käräjillä 30.8.1731 ja 14.2.1732 Juhoa niittyjen käytöstä enemmän kuin puolen osuuden verran ja heinän myynnistä ulkopuolisille.

Eerik myi – ehkäpä riitelyyn kyllästyneenä – oman osuutensa tilasta Kuopion kirkkoherralle Henrik Argillanderille 200 kuparitaalerilla. Käräjillä 14.2.1732 Juho väitti, että hänellä tilan osaomistajana olisikin oikeus lunastaa itselleen toinen puolisko. Käräjäoikeus purki kaupan ja Juho sai lunastettua Eerikin puoliskon itselleen samalla rahamäärällä. Puolikas ei kuitenkaan pitkään pysynyt Juhollakaan – hän itse teki kaupat Argillanderin kanssa 1733, hiukan ennen kuolemaansa.

Tuskin olivat mullat ehtineet hengähtää Juhon haudalla, kun elokuussa 1734 käräjillä puitiin mutkikasta perinnönjakoa. Juhon lapset olivat kaikki ensimmäisestä avioliitosta Brita Liljan (n 1682 – 1722) kanssa. Toisen puolison, Sofia Tuovisen kanssa yhteisiä lapsia ei ollut, mutta molemmilla puolisoilla oli lapsia aiemmista avioliitoista. Niistä jaetut osuudet jaettiin lapsille ja loppu lesken ja lasten kesken.

Kuopio henkikirja 1739 . Henrik Argillander mainitaan yhtiömiehenä. KA http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12280366

Niuvanniemen puolikas jäi Juhon Kustaa-pojalle, vaikka kaupat kirkkoherran kanssa oli jo tehty. Kustaa Skopa (1710 – 1781) oli vanhempi Juhon kahdesta pojasta. Kustaa menetti Niuvanniemen nimismies Lars Paldaniukselle, koska ei pystynyt maksamaan 200 kuparitaalerin lainaa, jonka hänen isänsä oli nimismieheltä ottanut pitääkseen perintötilan.

Kuopion käräjät 3.6.1738 Ilmoitusasiat. KA http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24214687

Eerik Skopa mainitaan kuollessaan Julkulanniemessä kirkonköyhäksi, joten rahaomaisuus ei jälkeläisiä hyödyttänyt. Eerikin perillisistä tiedetään kovin vähän. Iisalmen käräjillä 16.1.1749 mainitaan kaksi tytärtä Anna ja Beata Skopa osaperillisinä Karvola –nimiseen tilaan. Isä-Eerik on tuolloin ollut vielä elossa. Jutussa mainitaan edesmennyt Kuopion kappalainen Jacob Estlander tyttärien edunvalvojana – olisiko hän ottanut Annan ja Beatan ottolapsikseen Erikin muuttaessa Niuvanniemestä Julkulaan?

Juhon nuorempi poika Juho muutti ilmeisesti Kempeleeseen seuraten isänsä veljenpojan Ernest Ernestinpoika Skopan jälkiä. Heistä kahdesta syntyi Limingan-Oulun seudun Skopa-haara. Sofia Tuovisen jäljet katoavat, mutta Savilahden kuolleista löytyy samanniminen loisleski, joka on kuollut 4.3.1759 81-vuotiaana. Kustaa-pojan jälkeläiset köyhtyivät lukuun ottamatta lautamiehenä ja ruokatavarakauppiaana Kuopiossa toiminutta Krister Skopaa (1750 – n 1808). Heikko merkintä Kuopion rippikirjassa 1804 kertoo Riston kuolleen Uumajassa – olisiko hän lähtenyt Suomen sodassa Uumajaan siirretyn rykmentin mukana kuten Jacob Zitting, joka menehtyi Hörneforsin taistelussa lähellä Uumajaa? Riston toinen puoliso oli Sara Margareta Boman, (1760 – 1827), joka oli edellä mainitun Jaakon ottotytär. Kristeriä ja perillisiä kuulutettiin kuitenkin yhteen Virallisessa lehdessä kolmeen otteeseen 15.4.1835, joten kuolema ei ollut varmistunut.

Niuvanniemeä hallinneiden henkilöiden ympärille kietoutuu toinen toistaan kiehtovampia tarinoita. Tarinat kertovat myös suvun köyhtymisestä, pienistä asioista joista elantoa piti riipiä, ja muutoista paremman elämän perään, valinnoista, jotka eivät aina tuottaneet onnellista loppua.